Kaikkihan tietävät, että puurolla pitäisi aloittaa jokaikinen päivä. No, olen aina välillä yrittänyt, mutta jossain vaiheessa se tavallinen Mikropuuro vaan rupeaa tursuamaan ulos korvista. :/ Kunnes sitten löysin jostain suklaapuuron ohjeen. Ja siitä lähti käyntiin puurojen tuunaus! Jaan tässä nyt suklaapuuron ohjeen, ja muutaman jutun, mitä sekaan voi lisätä. 

Tavallinen mikropuurohan tulee, kun kaataa n. desilitran hiutaleita ja päälle vettä sen verran kuin haluaa. Mitä enemmän vettä, sitä löysempää. Puuro laitetaan mikroon täydelle teholle ja annetaan olla muutama minuutti, varotaan kuitenkin ettei puuro tulvi yli. 

Suklaapuuro syntyy lisäämällä hiutaleiden sekaan kaakaojauhetta (esim. O'boy) ja tekemällä puuron maitoon. Itse siis lisään kaakaojauheen ennen kuin pistän puuron mikroon, mutta sen voi lisätä myös jälkeenpäin. Hyvää tulee! 

Tai jos haluat kokeilla jotain: Lisää puuroon hunajaista luomuviljamysliä ja sokeria. / Kun puuro on valmista, lisää sinne puurohiutaleita. / Murskaa sekaan pipareita ym. keksejä. / Tee puuro mehuun veden sijaan. / Raasta joukkoon omenaa, porkkanaa ym. 

Mitä jos hymyiltäisiin ensi viikolla jokaiselle vastaantulijalle? Tai jopa moikattaisiin tuntemattomille. :D Laitetaan hyvä kiertämään! Ja taatusti tulee parempi mieli. :)

Onko täällä muita, jotka päivästä toiseen painavat spagaatiaan alemmas, ylivenyttävät sitä, taivuttavat itseään yliluonnollisiin asentoihin ja taistelevat omien raajojensa kanssa ja niitä vastaan? Ja kaikki tämä aivan vapaaehtoisesti. 

Itsekin kuulun heihin. Käyn treeneissä kaksi kertaa viikossa, mutta en ole kilpajoukkueessa. Lankkuhaastekin on vain seurausta jumpasta, ja siitä, että yritän saada sen lankun pysymään pidempään, se kun auttaa moneen muuhunkin. 

Omasta mielestäni ihanimpia liikkeitä ovat ristari ja pystäri. Entä teistä? Mitkä on lemppareita? :) 

Okei, täytyy myöntää, etten koskaan ole ollut kovin pitkäjänteinen. Kun haluan tehdä jotain, haluan tehdä sen nyt heti. Jos en saa tehdä sitä heti (tai niin pian kuin mahdollista), kyllästyn sen odottamiseen ja innostun jostain muusta. Niin varmaan kävisi ruisleivän juurellekin, mutta aina pitää kokeilla! Jos meiltä löytyy kotoa ruisjauhoja ja saan äidiltä luvan, saamme maistaa jossain vaiheessa omatekoista ruisleipää. 

Olen omistautunut tälle asialle, ja selaillut jo monta päivää tunnin erilaisia juurenvalmistustekniikoita, ja olen jo päättänyt millaisen juuren teen, jos saan sen tehdä. Lupaan tulla tänne sitten kertomaan päivä kerrallaan, miten alkujuureni edistyy, ja minua kiehtoo ajatus siitä, että omat lapsenlapsenlapsenikin käyttäisivät sitä samaa juurta, jonka minä aikanani aloitin. <3

P.S. Jos haluat varmistua siitä, että taikinajuuresi onnistuu, kannattaa aloittaa vasta sitten, kun olen blogissani varmistanut, että se todellakin toimi! 

Täällä se taas on! Yksi vuoden suurimmista varainkeruukampanjoista. Itse sain tänään oman nenäni, rystynokan. <3 Sen hinnalla saa esim. koululounaan kymmenelle nepalilaiselle koululaiselle*. Mikä on oma hirviönenä-suosikkinne? :D

*Luki nenän pakkauksessa.