Okei, täytyy myöntää, etten koskaan ole ollut kovin pitkäjänteinen. Kun haluan tehdä jotain, haluan tehdä sen nyt heti. Jos en saa tehdä sitä heti (tai niin pian kuin mahdollista), kyllästyn sen odottamiseen ja innostun jostain muusta. Niin varmaan kävisi ruisleivän juurellekin, mutta aina pitää kokeilla! Jos meiltä löytyy kotoa ruisjauhoja ja saan äidiltä luvan, saamme maistaa jossain vaiheessa omatekoista ruisleipää. 

Olen omistautunut tälle asialle, ja selaillut jo monta päivää tunnin erilaisia juurenvalmistustekniikoita, ja olen jo päättänyt millaisen juuren teen, jos saan sen tehdä. Lupaan tulla tänne sitten kertomaan päivä kerrallaan, miten alkujuureni edistyy, ja minua kiehtoo ajatus siitä, että omat lapsenlapsenlapsenikin käyttäisivät sitä samaa juurta, jonka minä aikanani aloitin. <3

P.S. Jos haluat varmistua siitä, että taikinajuuresi onnistuu, kannattaa aloittaa vasta sitten, kun olen blogissani varmistanut, että se todellakin toimi!